Jos tämänkin olisin ennalta tiennyt…

Kuinka monta muutoskohtaa olisit jättänyt elämässäsi väliin, jos sinun olisi ollut etukäteen mahdollista valita? Luulenpa, että aika monta olisi jäänyt ainakin minulta väliin ”Jos tämänkin olisin ennalta tiennyt…” Joskus voimme itse vaikuttaa muutokseen mutta paljon on niitä muutoksia, joiden kohdalla elämä ei juurikaan kysele, että miten on, kiinnostaisiko ottaa vastaan tällainenkin kokemus.

Mieti hetki, millaisia kokemuksia oman elämäsi varrelta olisit jättänyt väliin, jos se olisi ollut mahdollista näin jälkikäteen ajateltuna.  Kirjaa ajatuksiasi ja kokemuksiasi vaikka paperille. Kun olet tehnyt ”Jos tämänkin olisin ennalta tiennyt…”-listaa, pysähdy pohtimaan jokaisen muutoksen kohdalla, mikä muutosprosessin aiheutti. Mieti tämän jälkeen, mikä lopulta muuttui ja miten.

Kun olet pohdintaasi suorittanut, mieti sen jälkeen, mitä kokemuksesi ovat sinulle opettaneet. Harvoin tulemme miettineeksi tätä puolta asioista, sillä jäämme helposti tuijottamaan yksisilmäisesti sitä, mistä muutos meidät pakotti luopumaan. Tämä aiheuttaa usein sen, että jäämme ikään kuin jauhamaan paikallamme aivan kuin entisajan vinyylilevy rahisevassa gramofonissa ja samalla estämme kasvun, jonka muutos aina mahdollistaa.

Kuuluin itse tähän yksisilmäisten ryhmään ja aikaisemmin elämäni oli enemmänkin projekti, jota suoritin hyvin pitkälti myös oman hyvinvointini kustannuksella. Sitten elämä alkoi kaataa jäävettä niskaani oikein saavikaupalla ja lopulta pakotti minut muuttamaan omaa ajatteluani, suhtautumistani ja käyttäytymistäni. Samalla aloin nähdä ja kokea elämäni projektin sijasta tarinana. Tätä aihetta on pohtinut onnellisuusfilosofi Frank Martelakin blogissaan.

Kun muutoksen tuulet puhaltavat, miten sinä toimit "Jos tämänkin olisin ennalta tiennyt..."?
PhotoRights KaisaN

Aloin myös ymmärtää ja hyväksyä, että ympärillämme on paljon asioita, jotka tapahtuvat meille emmekä vain yksinkertaisesti voi vaikuttaa niihin. Mutta se, mihin voimme vaikuttaa, on oma ajattelumme ja suhtautumisemme. Jään usein mutustelemaan trendikästä sanaa elämänhallinta. Oma ajatukseni on, että emme voi hallita elämää. Elämä on täynnä yllätyksiä, mutta se mitä voimme hallita, on suhtautumisemme ja tapamme ajatella ja toimia. Sen lisäksi voimme tehdä ennakkoon riskianalyysiä ja pyrkiä minimoimaan mahdolliset haitta- ja ongelmatekijät.

Kun mietiti tuota ”Jos tämänkin olisin ennalta tiennyt…” -listaasi, niin oliko muutos näin jälkeenpäin ajateltuna sittenkään huono asia vai toiko se lopulta jotakin uutta ja parempaa tilalle? Muutosten tuulten puhaltaessa toinen rakentaa suojan ja toinen tuulimyllyn. Juuri nyt tätä kirjoittaessani olen joutumassa yhteen elämäni paskimmista taisteluista. Ongelma on iso ja vakava mutta en ole suoranaisesti voinut vaikuttaa sen syntyyn. Mutta se koskettaa varsin läheltä minua, jolloin siitä on tullut myös minun asiani, johon minun on pakko reagoida ja puuttua. Tällä hetkellä ajateltuna tuo muutos on ehdottomasti se, jonka entinen minäni kirjoittaisi ”Jos tämänkin olisin ennalta tiennyt…” -listaan.

Samalla kaukainen vanha minäni rakentaisi suojan ja toivoisi, että ongelma yksinkertaisesti vain katoaisi. Mutta näin ei tule käymään.  Nostan kaulukset pystyyn, menen yksinäisyyteen tuulen keskelle miettimään strategiaani, kuten Ragnar Viikingeissä, otan valomiekkani ja teen sen mitä minun on tehtävä. The only way out is through. Kun tämä prosessi on monen kuukauden päästä ohi, on myös vanha aikakausi elämässäni ohi ja se mahdollistaa uuden alun, jonka siemeniä olen sisimmässäni jo pidempään kylvänyt. Ehkäpä otan tästä muistoksi uutta mustettakin iholleni. Tatuoinnin aihekin on jo valmiina #donotfuckwithtäti.

Oi suloinen Suomen suvi

Oi sinä suloinen Suomen suvi! Mikä startti saatiinkaan kesään, kun neiti Kesäkuu helli meitä kaikin tavoin. Rannat ja järvet olivat ihmisiä mustanaan aivan kuin muurahaisia ja virkistysalueiden nurmikot täyttyivät pick nick porukoista ja ylipäätään vain lämmössä lepäilevistä kansalaisista. Vietettiin leppoisasti aikaa yhdessä pizzataksien sukkuloidessa lasteineen edestakaisin tuomassa lisää evästä nälkäisille. Lämpö helli talven ja kevään runtelemaa mieltä ja kehoa.

Alkukesän aktiviteetteihin kuului vahvasti myös vesillä oleminen niin veneissä, kanooteissa kuin SUP-laudoilla. Suppilaudat ja riippumatot tuntuivat ainakin täällä olevan alkukesän ehdoton hitti! Kesäkuussa lämmiteltiin ja ladattiin akkuja oikein todenteolla. Ah ja oi, suloinen Suomen suvi!

PhotoRights KaisaN

Kesäkuun superhelteiden jälkeen heinäkuu palautti asiat taas päiväjärjestykseen ainakin kelien suhteen. Luonto on kyllä kiittänyt ja kukoistaa nyt pitkän, kuivan jakson jälkeen koko loistossaan. Mutta epävakaistuneet kelit eivät ole minun menoani haitanneet. Toivottavasti eivät sinunkaan! Jos kesäkuussa lekoteltiin ja latailtiin, niin heinäkuu on täynnä positiivista toimintaenergiaa. Suurimmalla osalla kesäloman highlight osuu perinteisesti heinäkuulle ja nyt jos koskaan on se kesä, jolloin suositaan kotomatkailua ja hilataan koronakevään kolhuista toipuvaa kaunista kotimaatamme uuteen nousuun.

Miten sinä aiot suosia suomalaista ja suomalaisuutta tänä kesänä ja toivottavasti myös jatkossa? Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kuten vanha sanonta kuuluu. Kun alat katsella ympärillesi, niin mitä mielenkiintoista löydät vaikkapa 100 kilometrin säteellä kotoasi? Itse havahduin tähän ajatukseen, kun viime viikolla vietin pitkästä aikaa pari työpäivää toisella paikkakunnalla. Matkani varrelle sattui muun muassa yksi melontareitti ja kaksi kulttuurihistoriallisesti merkittävää kirkkoa, joista toinen Unescon maailmanperintökohde, Petäjäveden vanha kaunis puukirkko.

Upea auringonlasku Juupajoella tehtaan rannassa. Oi suloinen Suomen suvi!
Auringonlasku Juupajoella Tehtaan rannassa (PhotoRights KaisaN)

Viime viikonloppuna käänsimme auton nokan kohti sitä spottia, missä eteläinen, läntinen ja keskinen Suomi kohtaava – matkasimme Suomen sydämeen kanta-Hämeeseen. Sukuni juuret ovat vahvasti Karjalassa ja asun nykyisin Keski-Suomessa. Mutta olen syntynyt Hämeessä ja sieltä löydän sieluni maiseman. Ilmavat ja viljavat pellot lainehtivat teiden vieressä. Siellä minun on helppo hengittää. Mistä sinä löydät sielusi maiseman?

Suomen sydänmailla sijaitsee monta mielenkiintoista pienempää ja vähän isompaa kodikasta kylää ja kaupunkia, joissa on paikallisia tapahtumia, monipuolista kulttuuritarjontaa ja jos jonkinmoisia luontoon liittyviä elämyksiä. Ratsastusta, melontaa, eräilyä, kalastusta, veneilyä tai vain hiljaisuutta metsässä liikkuen ja vaikka nuotiokahveilla tulen äärellä istuen. Milloin viimeksi kokeilit viimeisintä? On meinaan taivaallisen meditatiivista ja samalla stressihormonit laskevat ihan huomaamatta. Majoittua voit vaikka Egyptissä. Sellainen sijaitsee Virroilla luonnonhelmassa maalaismaisemassa. Mikä mahtava elämys lapsille ja tietty aikuisillekin perinteiden hotellimajoituksen sijaan. Ihan huippua!

Route 66 Juupajoella johtaa Kallenautioon (PhotoRights KaisaN)

Oma reissumme suuntasi Suomen sydänmailla sijaitsevalle Juupajoelle. Matkan varrella Vanha Laivuri riihikahvila tarjosi makoisat kahvit kauniin Keurusselän rannalla Varpaansalmen pysähdyspaikalla. Käväisimme myös Kallenaution kestikievarimuseossa ja veimme lisää tuotteita myyntiin kievarin käsityöpuotiin. Kievari upeine pihapiireineen ja museoesineineen sijaitsee Juupajoella ”route 66” varrella ja on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen pala suomalaisuutta.

Lisää historian havinaa löytyy näillä huudeilla myös Koskenjalan Kenkä- ja Nahkamuseosta, jonne veimme myös Saagaway ™-tuotteita myyntiin. Museo sijaitsee Juupajoen Korkeakoskella Suomen ensimmäistä kenkätehdasta vastapäätä sen entisessä korko- ja lestitehtaassa. Kenkämuseo heitti minut lapsuuteni kesiin, jotka vietin Aaltosen valkoiset puukengät jalassa. Sellaiset löysin museon yli tuhannen kenkäparin joukosta.

Museossa julkistetaan vuosittain myös vuoden kengät. Niiden oli tarkoitus olla tänä vuonna pääministeri Marinin menopelit mutta Sanna vetikin viime hetkellä kenkänsä pois. Vahinko. Kengät olisivat nimittäin päässeet ihan nimekkääseen seuraan. Kenkänsä museon vitriiniin ovat luovuttaneet mm. presidentti Tarja Halonen, puhemies Riitta Uosukainen, Aira Samulin, Jorma Uotinen, Katri-Helena, presidentti Mauno Koivisto… Tiesitkö muuten, että Koiviston kengän numero oli 47 ja Katri-Helenan on kokonaista 33?

Koskenjalan Kenkä- ja Nahkamuseon vuoden 2019 kengät lahjoitti Jorma Uotinen (PhotoRights KaisaN)

Kaunis kotimaamme on täynnä toinen toistaan upeampia aarteita, joista riittä jaettavaksi ihan meille jokaiselle. Mistä päin sinä lähdet etsimään kultahippuja Suomemme suloisessa suvessa?