Elämäsi tärkein ihminen

Mitä sinun elämäsi tärkeimmälle ihmiselle kuuluu? Miten hän voi? Itse asiassa, ketä ajattelit ensimmäisenä, kun ajattelit elämäsi tärkeintä ihmistä? Kuka ja missä hän on? Useimmat meistä hakevat tuon elämänsä tärkeimmän ihmisen itsensä ulkopuolelta. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että sinä itse olet elämäsi tärkein ihminen?

Pystytkö sanomaan, mikä todella tekee sinut – elämäsi tärkeimmän ihmisen – onnelliseksi ja mitä tarvitset ollaksesi onnellinen? Entä, tiedätkö, mikä on elämäsi tarkoitus? Nimenomaan sellainen tarkoitus, joka lähtee sinusta itsestäsi, ei ulkopuolisen maailman sanelemana olettamuksena. Suurin osa meistä ei tiedä, mihin on pyrkimässä. Tiedätkö sinä? Onko sinulla tavoitteet ja päämäärät, joihin pyrit? Nimenomaan sinun itsesi asettamat tavoitteet – ei jonkun muun? Jos näin on, niin onneksi olkoon, sillä kuulut muutaman prosentin minimaaliseen joukkoon.

Näytämme ulkopuoliselle maailmalle persoonamme mutta ydinminämme on useimmiten hukassa itseltämmekin. Miten sinä tunnet itsesi, omat vahvat puolesi ja toisaalta kehittämisen kohteesi, kipeät kohdat sisälläsi? Intiaanivanhempi Oriah Mountain Dreameria lainatakseni ”Minua ei kiinnosta, missä, mitä tai kenen kanssa olet opiskellut. Haluan tietää, mikä kannattaa sinua sisältäpäin, kun kaikki muu sortuu. Haluan tietää, voitko olla yksin itsesi kanssa ja pidätkö todella seurasta, joka sinulla on tyhjinä hetkinäsi.”

Hyvinvoinnin kulmakivi on terveelle pohjalle rakentunut itsetunto, jonka avulla syntyy myös luottamus omaan itseen. Terveeseen itsetuntoon liittyy itsensä arvostaminen. Kun arvostat itseäsi, näet myös muut arvokkaina ja hyvinä. Terveen itsetunnon kehittäminen on elämänmittainen matka. Se on ikään kuin tuoretavaraa, jota pitää päivittää jatkuvasti. Se vaikuttaa toimintaasi ja ratkaisuihisi, myös oman elämäsi hallinnan tunteeseen. Jos olemme opettaneet toiset siihen, että heidän tarpeensa ovat etusijalla, olemme opettaneet heidät myös siihen, että tulemme itse vasta toisena. Silloin on myös vaikea ottaa hyvää vastaan. Annat kyllä muille mutta jäät itse jatkuvasti paitsi.

Mielen heijastuksia itsetuntemuksesti tueksi PhotoRights @KaisaN

Ikiaikaisen vedatiedon mukaan meillä jokaisella on sisällämme kaikki se tieto, mitä tarvitsemme omannäköisen elämämme luomiseksi. Tuo tieto vain on elämän arjessa usein päässyt hautautumaan joskus hyvinkin syvälle. Terveen itsetunnon kehittämiseksi on monenlaisia työkaluja. Oman itsetuntoristiretkeni aloitin väreistä, jotka toimivat lempeinä mutta voimallisina välineinä tietoisuuden avaamiseen. Yli vuoden kestäneen koloristikoulutuksen aikana vuoroin itketti ja vuoroin nauratti, kun sisältä alkoi purkautua patoutuneita asioita mielen tietoisuuteen ja sieltä edelleen työstettäväksi ja puhdistettavaksi. 

Olen itse kokenut värit niin vahvana välineenä, että halusin tehdä niistä hyvää tekevän työvälineen kenen tahansa käyttöön. Näin syntyi pitkällisen prosessin seurauksena ”Mielen heijastuksia – Impulsseja itseoivallukseen” kirja ja sen apuvälineeksi värikortit ja väririimut. Niistä muodostui myös Saagaway ™ -tuoteperheen ensimmäinen tuote, jonka löydät verkkokaupastamme. Värien voima kertautuu myös Saagaway ™ -koruissa. Värit ovat tunteita ja tunteet värejä. Minkä värinen sinun tunteesi on juuri nyt? Entä minkä värinen on sinun itsetuntosi?

Jännän äärellä

Palasin tänään takaisin vielä viralliseen päivätyöhöni rentouttavan ja ihanan loman jälkeen. Loman, joka kesti lähes 3 viikkoa. Loman, joka olisi pitänyt olla jo viime kesänä mutta kun ei vain yksinkertaisesti ehtinyt. Pidin sen nyt, seuraavan vuoden huhtikuussa ja tulihan kerrassaan tarpeeseen. Tiesin olevani väsynyt ja lepäsinkin aivan suosiolla loman alkupäivät yrittämättä pakottaa itseäni yhtään mihinkään sellaiseen toimintaan, mikä ei tuntunut sopivalta. Ja kun pahin väsymys oli nukuttu pois, pääsi patoutunut energia virtaamaan ja luovuuden kanavat avautuivat oikein kunnolla.

Olin edellisen vuoden talvilomalla kokenut samanlaisen flow-tilan. Tuolloin keittiöni muuttui maalausstudioksi ja työstin värikorttieni materiaalit. Ne syntyivät todellisessa luovuuden virrassa ja sen jälkeen ajattelin, että korttien merkitysten avaaminen syntyisi varmasti yhtä helposti. Vaan kuinkas kävikään? Aloitin ensimmäisen, toisen ja viidennentoista kerran mutta ei. Tekstit eivät vain tuntuneet luontevilta ja kirjoittaminen tökki oikein kunnolla. Yritin kerta toisensa jälkeen, kunnes useamman kuukauden jälkeen oivalsin, millaisesta näkökulmasta niitä halusin lähteä avaamaan. Halusin viestien olevan voimavaraistavia, ajatuksia herättäviä, itsetuntemusta ja itseoivallusta avaavia ja vahvistavia, lohduttaviakin. Sellaisia, joista todella voisi saada työkaluja oman itsen oivaltamiseksi. Sellaisia, joita käytän mentaalisessa valmennuksessa. Ja niin kirjoitusprosessi oli vihdoin päässyt alkuun!

Mutta – yksinhuoltajan arjen realismi iski vastaan. Myös kuormittava päivätyöni aiheutti sen, että normaaleina arki-iltoina olin usein niin väsynyt, että kirjoittaminen ei ollut vaihtoehto. Lisäksi totesin, että kirjoittaminen täytyy tehdä juuri sillä hetkellä, kun itselläni on paras olotila. Se olotila, jonka haluan teksteihin välittyvät. Positiivinen ja paras energia jaettavaksi.

Niinpä 23 väriä ja yksi ”väritön” työstyivät pikku hiljaa, pala palalta, väri väriltä. Ymmärsin heti kirjoittamisen aloitettuani, että jaahas, nyt käy juuri niin kuin yleensä hoitavien asioiden parissa työskenneltäessä käy, että joudun itsekin prosessiin. Ja niinpä jouduinkin sukeltamaan melko syvälle. Jotkut värit aukesivat ja syntyivät helposti, jotkut taas eivät meinanneet antautua millään. Nämä olivat juuri niitä asioita, niitä värejä, jotka itselleni olivat siinä hetkessä haasteellisia. Niitä asioita, jotka itselleni olivat ajankohtaisia ja joiden parissa minun oli aiheellista työskennellä.

Ja prosessi vain jatkui jatkumistaan, sana sanalta, pala palalta. Mutta kertaakaan näiden kuukausien aikana ei tullut sellainen olo, että hankkeeni jäisi kesken. Päinvastoin. Koko kirjoitusprosessin ajan oli sellainen tunne, että asia etenee ja minua aivan kuin työnnetään eteenpäin – hitaasti ja varmasti

Kun lomani sitten alkoi, väsymys oli pois nukuttuna, istuin koneelleni ja sain vietyä prosessini loppuun. Värit työstyivät juuri siinä järjestyksessä, miten ne minusta tulivat ulos. Turkoosit avasivat lopulta tien minulle haasteellisiin sinisiin ja pisteenä i:n päälle ruskea kokosi koko paketin. Tanssin keittiössäni pienen happy dancen ihan omalla koreografiallani. Nyt on vielä edessä värikorttien kuvaaminen uudelleen luonnonvalossa sekä korttien ja väririimujen ”käyttöohjeitten” kirjoittaminen. Sen jälkeen käyn pakettini kanssa juttelemassa painossa, että miten tästä edetään. Väririimutkin alkoivat työstyä kaiken rinnalla, kun vihdoin sain mäntykiekkoja oksista, jotka olivat kuivuneet kellarissani talven yli.  Huh ihanuutta! Saagawayn ensimmäinen työväline alkaa olla kohta valmiina ihmisten ilmoille. Olen onnellinen voidessani pian jakaa sen kanssasi!