Kaamos vyöryy niskaan

Jokavuotinen ”ollako vai eikö olla” -syksyn ja talven leikki on menossa. Luontoäiti on jo hetkittäin kokeillut, miltä tuntuu päästää irti syksystä ja muuttua talveksi. Ensilumikin on satanut… ja sulanut. Kaamos vyöryy niskaan ja tätä kirjoittaessani sataa vettä vaikka pari päivää sitten tuli ihana lumipeite kirkastamaan maisemaa. Heti huomasin eron ainakin omissa fiiliksissäni, kun maisema kirkastui ja valostui. Nautin hetkittäin hämärän hyssystä mutta herään eloon valossa. Odotan innolla tammikuun alkua, kun päivät alkavat jälleen muuttua selkeästi valoisimmiksi.

PhotoRights KaisaN

Oma jaksamiseni on ollut melkoisella koetuksella jo pidempään. Olin aivan valtavan luovuuden puuskan vallassa syyskuussa, kun pidin pari viikkoa ”kesälomaa”. Sain aikaiseksi aivan valtavasti ja uusia ideoita pukkasi tulvimalla. Ja sitten buuummmm – kuormittava arkeni potkaisi jälleen ilmat pihalle. Päivät ovat olleet raahautumista aivan kuin tonninpainoista säkkiä perässään raahaisin.

”Mielen sekasorto alkaa pikku hiljaa saavuttaa tasapainon ja muuttuu lopulta voimavaraksi.

Isona tekijänä energiatasoni hiipumiseen tänä syksynä on ollut myös se, että olen joutunut punnitsemaan jaksamistani jatkuvasti stressaavassa työtilanteessa todella syvältä. Tämä prosessi on syönyt erityisen paljon energioita. Toisaalta se on auttanut laittamaan asioita oikeaan perspektiiviin ja antanut voimaa alkaa työstää niitä toivomaani suuntaan. Mielen sekasorto alkaa pikku hiljaa saavuttaa tasapainon ja muuttuu lopulta voimavaraksi. Selkeytymistä on auttanut myös ymmärrys siitä, että järjestys syntyy vain kaaoksesta. Samalla tuossa prosessissa kaikki turha poistuu ja vain se, millä on merkitystä jää. Mutta tästä aiheesta lisää vaikkapa myöhemmin.

Marraskuu on kyllä usein aika massiivinen ja energiatasot hiipuvat helposti. Vai miten sinulla? Miten sinuun yleisesti vaikuttaa tämä pimeä jakso, mikä tätä kirjoittaessani velloo ympärillä? Millaisia selviytymiskeinoja sinulla on käytössäsi?