Tervetuloa 2020!

Ei pelkästään uusi vuosi, vaan ja kokonainen vuosikymmen vaihtui juuri! Tervetuloa 2020! Mutta, mikä ihme siinä on, että kun uusi vuosi vaihtuu, niin tuntuu aivan kuin kaikki mahdollisuudet avautuisivat taas aivan puhtaalta pöydältä? Ja käytännössä ei siis kuitenkaan tapahdu sen ihmeempää kuin että kello lyö puoliltaöin ja alkaa uusi päivä, aivan kuten kaikkina muinakin vuorokausina. Tämä on siis mielenharhaa luulisin – ainakin itselleni, sillä mahdollisuudet ovat avoinna ja valittavissa itse kullekin joka päivä.

Millaisia lupauksia teit vuoteesi 2020?

Vuoden vaihteessa on tapana tehdä myös lupauksia uudelle vuodelle. Teitkö sinä? Toivottavasti et. Suurin osa näistä lupauksista rikkoutuu tai jää lunastamatta ja siitä seuraa helposti riittämättömyyden ja pettymyksen tunteita. Itse en ole uuden vuoden lupauksia harrastanut varmaankaan ikinä. Tai en aikaan muista, jos joskus olen sellaisia tehnyt. Jos muutosta haluat, niin lempeämpi tapa tälle on-of vaihtoehdollen on tehdä nuo toivotut muutokset pikku hiljaa. Ja päätöksenkin voi tehdä ihan milloin tahansa tarvitsematta odottaa tiettyä päivää tai kellonlyömää. Luo siis itsellesi toiveita ja ala toteuttaa niitä pieni pala kerrallaan. Näin mielesikin pysyy paremmin perässä, ajattelu muokkautuu toivottuun suuntaan ja muuttuu toiminnaksi.

”Näin teet pikavoittojen sijasta elämäntapamuutoksen, joka takaa pidemmän päälle pysyvämpiä tuloksia.

Tavat ja käyttäytymismallit ovat opittuja – tuhansien, kymmenientuhansien, satojentuhansien – toistojen tulosta. Myös niistä poisoppiminen vien oman aikansa. Anna siis itsellesi lupa oppia uusi tapa toimia. Äläkä ruoski itseäsi, jos silloin tällöin poikkeat vanhaan tuttuun kaavaan. Joistakin opituista malleista on haastavampaa päästä pois kuin toisista. Tärkeintä on, että tiedostat ja sen jälkeen alat toimia – pala kerrallaan. Alat ikään kuin manageroida omaa mieltäsi. Näin teet pikavoittojen sijasta elämäntapamuutoksen, joka takaa pidemmän päälle pysyvämpiä tuloksia.

Minkä niminen oli mennyt vuotesi?

Mitä sinulle jäi päällimmäisenä mieleen menneestä vuodesta? Jos olisit kirjoittanut vuodesta 2019 päiväkirjan, minkä nimen sille antaisit? Omaan vuoteeni mahtui paljon elämäntäyteisiä asioita. Se vei minua myös jämäkämmin kohti niitä asioita, joita elämääni haluan. Tämä oli tietoinen valinta, jota harjoittelin. Ja jännittävältä tuntuu se, että kun oma tavoite alkaa selkiytyä, niin silloin vain mennään eteenpäin mahdollisista vastustuksista ja esteistä huolimatta. Koko elämäni on ollut niin täynnä erilaisia isoja tapahtumia ja asioita. että en ole vielä koskaan ehtinyt vaipua minkäänlaisen ikäkriisin syövereihin. Mutta nyt alkoi ensimmäisen kerran avautua tietoisuus omasta kuolevaisuudesta ja siitä, että aika täällä on rajallinen. Tämäkin vauhditti sitä, että entistä voimallisemmin käännän kurssini kohti ”tässä-ja-nyt” -elämää ja toivomiani asioita kohden. Tämä on toiveeni myös tälle vuodelle.

Ihania tammikiekkoja aahhhhh! PhotoRights@KaisaN

Uusi vuosi alkoi verkkokaupan rakentamisen jatkamisella ja sen avaaminen aika lailla alkuvuodesta on tavoitteena. Tulevaan kevääseen mahtuu myös muutama isompi live-myyntitapahtuma, joten kotisivujen avaaminen on ”must” ennen niitä. Vuoden vaihteessa tein myös ison määrän uusia koruja eri puulajeista. Kevättä on selvästi jo rinnassa ainakin värimaailmasta päätellen. Osa koruista menee verkkokauppaan ja osa live-myyntiin. Ja vihdoinkin, vihdoinkin saimme myös oksan tammea! Se on nyt minulle niiiiiiiinnnnn pyhä, että hipelöin hiottuja tammikiekkoja aivan kuin jossain transsissa. Kustannusasiat väriterapiakorttien ja opaskirjan osalta on edelleen avoinna. Tein juuri kustantamoon kyselyn, että missä mennään. Jos kustannusyhteistyö ei onnistu, painatan materiaalit omakustanteisesti. Niitäkin on hyvä saada livemyyntitapahtumiin mahdollisimman pian.

Päässä pörrää myös lukuisa määrä uusia ideoita liittyen sekä materiaaleihin että muuhun elämään. Ans’ kattoo nyt, mitä tästä vielä tulee! Kiitos 2019! Olit kokonaisuudessaan minulle parempi, kuin koko vuosikymmen yhteensä. Tervetuloa 2020!

Jännän äärellä

Palasin tänään takaisin vielä viralliseen päivätyöhöni rentouttavan ja ihanan loman jälkeen. Loman, joka kesti lähes 3 viikkoa. Loman, joka olisi pitänyt olla jo viime kesänä mutta kun ei vain yksinkertaisesti ehtinyt. Pidin sen nyt, seuraavan vuoden huhtikuussa ja tulihan kerrassaan tarpeeseen. Tiesin olevani väsynyt ja lepäsinkin aivan suosiolla loman alkupäivät yrittämättä pakottaa itseäni yhtään mihinkään sellaiseen toimintaan, mikä ei tuntunut sopivalta. Ja kun pahin väsymys oli nukuttu pois, pääsi patoutunut energia virtaamaan ja luovuuden kanavat avautuivat oikein kunnolla.

Olin edellisen vuoden talvilomalla kokenut samanlaisen flow-tilan. Tuolloin keittiöni muuttui maalausstudioksi ja työstin värikorttieni materiaalit. Ne syntyivät todellisessa luovuuden virrassa ja sen jälkeen ajattelin, että korttien merkitysten avaaminen syntyisi varmasti yhtä helposti. Vaan kuinkas kävikään? Aloitin ensimmäisen, toisen ja viidennentoista kerran mutta ei. Tekstit eivät vain tuntuneet luontevilta ja kirjoittaminen tökki oikein kunnolla. Yritin kerta toisensa jälkeen, kunnes useamman kuukauden jälkeen oivalsin, millaisesta näkökulmasta niitä halusin lähteä avaamaan. Halusin viestien olevan voimavaraistavia, ajatuksia herättäviä, itsetuntemusta ja itseoivallusta avaavia ja vahvistavia, lohduttaviakin. Sellaisia, joista todella voisi saada työkaluja oman itsen oivaltamiseksi. Sellaisia, joita käytän mentaalisessa valmennuksessa. Ja niin kirjoitusprosessi oli vihdoin päässyt alkuun!

Mutta – yksinhuoltajan arjen realismi iski vastaan. Myös kuormittava päivätyöni aiheutti sen, että normaaleina arki-iltoina olin usein niin väsynyt, että kirjoittaminen ei ollut vaihtoehto. Lisäksi totesin, että kirjoittaminen täytyy tehdä juuri sillä hetkellä, kun itselläni on paras olotila. Se olotila, jonka haluan teksteihin välittyvät. Positiivinen ja paras energia jaettavaksi.

Niinpä 23 väriä ja yksi ”väritön” työstyivät pikku hiljaa, pala palalta, väri väriltä. Ymmärsin heti kirjoittamisen aloitettuani, että jaahas, nyt käy juuri niin kuin yleensä hoitavien asioiden parissa työskenneltäessä käy, että joudun itsekin prosessiin. Ja niinpä jouduinkin sukeltamaan melko syvälle. Jotkut värit aukesivat ja syntyivät helposti, jotkut taas eivät meinanneet antautua millään. Nämä olivat juuri niitä asioita, niitä värejä, jotka itselleni olivat siinä hetkessä haasteellisia. Niitä asioita, jotka itselleni olivat ajankohtaisia ja joiden parissa minun oli aiheellista työskennellä.

Ja prosessi vain jatkui jatkumistaan, sana sanalta, pala palalta. Mutta kertaakaan näiden kuukausien aikana ei tullut sellainen olo, että hankkeeni jäisi kesken. Päinvastoin. Koko kirjoitusprosessin ajan oli sellainen tunne, että asia etenee ja minua aivan kuin työnnetään eteenpäin – hitaasti ja varmasti

Kun lomani sitten alkoi, väsymys oli pois nukuttuna, istuin koneelleni ja sain vietyä prosessini loppuun. Värit työstyivät juuri siinä järjestyksessä, miten ne minusta tulivat ulos. Turkoosit avasivat lopulta tien minulle haasteellisiin sinisiin ja pisteenä i:n päälle ruskea kokosi koko paketin. Tanssin keittiössäni pienen happy dancen ihan omalla koreografiallani. Nyt on vielä edessä värikorttien kuvaaminen uudelleen luonnonvalossa sekä korttien ja väririimujen ”käyttöohjeitten” kirjoittaminen. Sen jälkeen käyn pakettini kanssa juttelemassa painossa, että miten tästä edetään. Väririimutkin alkoivat työstyä kaiken rinnalla, kun vihdoin sain mäntykiekkoja oksista, jotka olivat kuivuneet kellarissani talven yli.  Huh ihanuutta! Saagawayn ensimmäinen työväline alkaa olla kohta valmiina ihmisten ilmoille. Olen onnellinen voidessani pian jakaa sen kanssasi!